Cursus I

Tarinoita Tarton lääkiksen ensimmäisestä vuodesta lienee yhtä monta kuin on sen läpäisseitä ihmisiä. Ykkösen syksyllä aloitetaan anatomian, histologian, biologian, biofysiikan ja lääketieteellisen kemian opiskelu. Keväällä jatketaan edelleen anatomian, biologian ja histologian merkeissä. Lääketieteellinen kemia vaihtuu biokemiaksi, jota opiskellaan puolitoista vuotta. Biofysiikka ei enää jatku. Lisäksi on pienempiä kursseja, joilla käydään läpi lääketieteen historiaa ja perus hoitotyötä. Ykkösen opintoihin kuuluu myös vuoden kestävä vironkielen kurssi sekä puoli vuotta kestävä ehdoton kurssien helmi: latina. Vironkielen kurssi antaa hyvät valmiudet pärjätä Tartossa joka päiväisissä tilanteissa. Harvat suomalaiset osaavat viroa ennen Tarttoon tuloa.

Anatomia on matka ihmisruumiin rakenteeseen, ja kuuluu monen ehdottomiin suosikkeihin. Tartossa opetustyyli on varsin perusteellinen ja konkreettinen. Anatomian prakseissa lyödään kirjaimellisesti käteen ihmisen aitoja luita ja elimiä, joista sitten opetellaan ulkoa latinankieliset nimet eri rakenteille. Lukuvuosi on jaettu aihepiireittäin, jotka perinteisesti ovat olleet seuraavat aihealueet: 1) Luut 2) Nivelet ja nivelsiteet 3) Lihakset 4) Sisäelimet 5) Urogenitaalialueet 6) Hengityselimet 7) Kallo 8) Sydän 9) Aivot 9) Aivohermot 10) Ääreishermot sekä verisuonet. Jokaisesta aihepiiristä on läpikäynnin jälkeen välitentti, jossa on yleensä kaksi osaa: kirjallinen ja suullinen. Kirjallisessa kokeessa pyydetään luettelemaan tietyt osat paperille ja suullisessa näyttämään ne sormella luusta/elimestä/ruumiista. Molemmissa osioissa on osattava puolet läpipääsemiseksi. Kaikki välitentit on suoritettava hyväksytysti, jotta keväällä voi tehdä loppueksamin. Tämä voi kuulostaa ylivoimaiselta, mutta sitä se ei kuitenkaan ole juuri kenellekään ollut, ja suomalaiset ovatkin menestyneet aineessa yleensä hyvin. Niin menestyt sinäkin! Keväällä päästään preparoimaan ehtoja ruumiita. Käytännössä tämä on leikkelyä ja rakenteiden esiin kaivamista sillä periaatteella, että jotain saa vielä jälkikäteenkin opiskeltua ruumiin avulla. Anatomian opiskeluun tarvitset pitkän lääkärintakin sekä anatomian atlaksen (katso oppaan loppu). Poistoon meneviä takkeja kannattaa kysellä apteekeista, paikallisista sairaalapesuloista tai tutuilta, ja edellisen vuoden ykkösiltä. Tartosta saa ostettua uusia lääkäritakkeja muutamalla kympillä. Suullinen ja kirjallinen eksam on ensimmäisen vuoden lopussa.

Histologia eli kudosoppi on mikroskoopin käyttöä ja piirtämistä. Periaatteessa ihmisen solukkojen rakenteet (ja hieman toimintaakin) käydään läpi. Histologian prakseissa katsotaan mikroskoopilla valmiiksi värjättyjä kudosnäytteitä – preparaatteja. Preparaatit piirretään omaan vihkoon lukukausien (syys ja kevät) lopuissa olevia preparaattitenttejä varten. Tätä ainetta varten tarvitset itsellesi siis puuvärit ja intohimoa mikroskooppista maailmaa kohtaan. Histologista on kirjallinen eksam kevätlukukauden lopussa.

Biologia on koko ykkösvuoden kestävä aine. Se kattaa kaiken geeniteknologiasta evoluutioteoriaan ja Viron kansallispuistoihin. Myös biologian prakseissa käytetään mikroskooppia ja piirretään. Keväällä aineesta on suullinen loppueksam.

Biofysiikka on aine, jossa jokainen lääketieteen opiskelija törmää ensimmäiseen kirjalliseen loppueksamiinsa Tarton yliopistossa syyslukukauden lopussa. Tämä kurssi on toisaalta pesunkestävää fysiikkaa ja toisaalta keveää johdatusta fysiologiaan. Vaikka et olisi kulmien taitavin derivoija, pärjäät varmasti omaksumalla ne fysiologian peruskivet, jotka kurssilla esitellään, ja unohtamalla matemaattiset kaavat lähes kokonaan. Sellainen osaaminen on lääkärille riittävää.

Lääketieteellinen kemia on ykkösvuoden syksyllä suoritettava kemian opintokokonaisuus, josta monet kemiaa lukeneet ovat saaneet vapautuksen. Tämä kurssi on ostettu yliopiston Kemian laitokselta ja se pidetään myös siellä. Kurssilla käydään läpi kemian perusteita, kuten orbitaaleja ja liuosten ominaisuuksia. Kurssi haaroittuu ainakin analyyttiseen-, fysikaaliseen- ja kolloidikemiaan. Myös kemian laboratoriotöihin tarvitset labratakin ja on suositeltavaa, että otat muutaman lukion kemian kirjan mukaasi.

Keväällä alkavat sitten biokemia ja perushoito –kurssi.

Biokemia jatkuu 1,5 vuotta aina 2. opiskeluvuoden loppuun. Ensin käydään läpi peruskäsitteitä, kuten hiilihydraatit ja proteiinit, sitten opetellaan mitä nämä tekevät ihmisessä. Kaikki melko yksityiskohtaisesti. Tämä kurssi on pitkä, mutta se luo perustan esim. farmakologian opiskelulle kolmosvuonna. Biokemiassa on aina välillä pikkukokeita, jotka on läpäistävä hyväksytysti.

Perushoitokurssilla pääset laittamaan nukelle tipan ja petaamaan sairaalasängyn sekä ottamaan verinäytteen. Kurssin suorittamiseen kuuluu myös harjoittelupäivä sairaalassa, jolloin tutustutaan sairaalaelämään ja avustetaan hoitajia.

 

Cursus II

Kakkosvuonna opiskellaan koko vuosi fysiologiaa ja mikrobiologiaa sekä edelleen biokemiaa. Kakkosen syksyllä on lisäksi immunologiaa, epidemiologiaa ja biostatistiikkaa sekä lääketieteen etiikkaa. Keväällä on pieni perusterveydenhoidonkurssi ja terveyden edistämiskurssi.

Fysiologia: Kurssilla perehdytään siihen, miten ihmisen kehon pitäisi toimia. Lisäksi perehdytään mekanismeihin, joilla keho reagoi ulkoisiin tai sisäisiin muutoksiin. Kurssiin kuuluu luentoja, seminaareja sekä prakseja. Päästään tutkimaan mm. EKG:tä, veriryhmiä, ja polkemaan polkupyörällä samalla, kun mitataan hengityskaasuja. Jokaisen osa-alueen jälkeen on tentti, ja keväällä on loppueksam.

Mikrobiologia: Mikrobiologiaa opiskellaan koko vuosi. Aine jakautuu siten, että syksyllä käydään yleisesti läpi miten mikro-organismit elävät ja aiheuttavat tauteja. Keväällä perehdytään kliiniseen puoleen. Kurssi kattaa mukavasti koko mikrobiologian eli kurssilla käydään läpi tavallisten taudinauheuttajien lisäksi myös harvinaisuuksia. Kurssiin kuuluvu luennot, Problem Based Learning-seminaarit sekä praksit. Suurempi koe syyslukukauden lopussa ja loppueksam keväällä.

Epidemiologia ja biostatistiikka: Kurssilla tutustutaan tieteellisiin julkaisuihin, tutkimustulosten analysointiin sekä sairauksien esiintyvyyteen. Kurssi kestää vain syyslukukauden ja sisältää pienempiä kokeita sekä itsetehdyn tutkimuksen ja analysoinnin.

Immunologia: Kurssilla käydään läpi ihmisen immuunijärjestelmän periaatteet. Aineessa on paljon nippelitietoa sekä jänniä kirjainyhdistelmiä, jotka alkavat pikkuhiljaa kurssin edetessä aueta. Kurssi kestää vain syyslukukauden, jonka päättyessä aineesta on loppueksam.

Lääketieteen etiikka: Kurssilla pohditaan hyvän ja pahan suhdetta filosofisesti ja lääketieteen kontekstissa. Kurssi koostuu luennoista sekä seminaareista, joissa pureudutaan asioihin ryhmäpohdinnan kautta. Loppueksam syyslukukauden lopussa, mutta tiettävästi hyvällä luento/seminaari osallistumisella on myös saanut vapautuksen loppueksamista.

Terveyden edistäminen ja sosiologia: Sisältää paljon materiaalia terveyden edistämisen eri haaroista sekä sosiologian teorioista. Kurssilla tehdään kaksi esitelmää/ryhmätyötä. Kurssin voi saada suoritetuksi kun on osallistunut tarvittavalle määrälle luentoja ja seminaareja, tehnyt hyväksytysti esitelmät, sekä suoriutunut pikkukokeista.

Perusterveydenhoito: Kevään kurssilla tutustutaan virolaisen perhelääkäri-ideologian ytimeen. Omaa lääkäri-potilas kommunikaatiota voi parantaa videoidun harjoituksen avulla. Kurssiin kuuluu myös TET-päivä lääkärin vastaanotolla sekä praksi, jossa pääsee tutustumaan lääkärin perustyökaluihin. Kurssi loppuu muodolliseen pieneen kokeeseen.

 

Cursus III – syyslukukausi

Kolmannen luokan syksyn opiskelusta voisi kirjoittaa pienen kirjan. Se on tartonsuomalaisten mielestä selvästi raskain lukukausi. Samaa mieltä ovat myös virolaiset kollegat. Yksi syyslukukauden vaikeaksi tekevä asia on tiivis opiskelutahti. Paljon pieniä ja isoja tenttejä lyhyessä ajassa väsyttää kokeneemmankin opiskelijan. Toinen opiskelun etenemistä vaikeuttava asia on opetuskielen vaihtuminen viroksi. Asioiden sisäistäminen on hitaampaa uudella kielellä ja vastauksien kirjoittaminen on hankalaa, vaikka puhekieli olisikin melkein hallussa.

Teknisesti otettuna kolmannen vuoden syksy sisältää farmakologian patofysiologian, patoanatomian ja ympäristö- ja työterveyshuollon kurssit.

Syksyllä aloitetaan farmakologian opiskelu. Koko 3. vuoden kestävällä farmakologian kurssilla perehdytään nykyaikaisiin, vanhoihin ja tuleviin lääkeaineisiin, niiden sivuvaikutuksiin ja tietysti sairauksiin, joihin lääkkeitä käytetään. Kurssi antaa perustyökalut kliinisten opintojen lääketietämykselle. Farmakologian oppimisen kinkkiseksi tekee se, että lääkeaineita on yllättävän paljon ibuprofeenin ja parasetamolin lisäksi. Vaikeusastetta tuo se, että puhutaan vain lääkeaineista, jotka ovat siis eri asia kuin lääkkeet. Farmakologian kurssin tarkoituksena onkin antaa pohjatiedot lääkeaineista lääkärin työtä varten, vaikka lääkkeet muuttuvat ja uusia kehitetään jatkuvast. Ja vanhatkin saattavat vaihdella nimeään. Melko hyvin farmiksessa suoriudutaankin tästä tavoitteesta. Onneksi kaikkia lääkkeitä ei tarvitse muistaa ulkoa ja kliinisessä opiskelussa saa aina kuvan siitä, mitkä ovat nykyaikana käytettävät lääkkeet ja mitkä ovat niiden konkreettiset vaikutukset ja käyttöaiheet. Farmakologian kurssi on tähän hyvä startti. Farmakologian lopputentti on vasta kevätlukukauden loputtua kesällä, ja pakollisia seminaareja on kerran viikossa parin tunnin session verran. Tämä läpi vuoden jatkuva rauhallinen tahti antaa pelivaraa opiskelun aikatauluttamiselle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että raskaan syyslukukauden aikana tekemättä jääneitä asioita voi paikkailla kevätlukukauden aikana.

Työ- ja ympäristöterveydenhuollon kurssi on osa suurempaa kansanterveystieteiden opintokokonaisuutta. Tämä kurssi on useimpien opiskelijoiden mielestä huonoin ja hyödyttömin kurssi koko Tarton lääkiksessä. Kurssilla pitäisi opettaa kansanterveystieteitä. Lääkärin asema sairauksien ennaltaehkäisyssä on todella merkittävä. Lääkäri on se auktoriteetti, jota suurin osa ihmisistä kuuntelee. Tämä voimavara on Virossa muutenkin huonolla tolalla ja sen ymmärtää kun on opiskellut paikallista käsitystä kansanterveystieteistä. Hyödyllisten asioiden sijaan kurssilla käydään läpi ties mitä EU-säädöksiä ja asetuksia luokkahuoneen koosta ja tuuletuksesta. Onneksi kurssin läpäisemiseen ei tarvitse muuta kuin olla syksyn ajan kerran viikossa oikealla paikalla (joka muuten tuntuu sillä hetkellä kovin väärältä paikalta) oikeaan aikaan. Lisäksi pitää tehdä esitelmä ja suorittaa loppukoe, jonka läpäisemiseen on yleensä riittänyt koetta edeltävän päivän satsaus.

Patologia on tautien kehittymistä ja tautien aikaansaamien rakennemuutoksia käsittelevä tiede. Tartossa patologia on jaettu patofysiologiaksi ja patoanatomiaksi. Patofyssa on suora jatke fysiologialle. Sillä erotuksella, että fysiologiassa opiskellaan sitä miten koko paketti eli ihminen toimii. Patofysiologiassa opiskellaan sitä, miten koko paketti ei toimi. Toisin sanoen, kyse on tautien kehittymisen mekanismien opiskelusta. Patofysiologissa on pientä tenttiä vähän väliä ja muutama suurempi tentti. Nuo suuremmat tentit ovat ainakin tähän asti olleet muutaman avoimen kysymyksen sisältäviä tenttejä. Nämä patofysiologian välitentit ovat ensimmäinen vironkielen mittari, sillä nämä ovat ainoita tenttejä syyslukukaudella, joihin tarvitsee vastata pitkin essee –tyyppisin vastauksin. Pienenä helpotuksena mainittakoon, että opettajasta riippumatta, niin patofysiologian tentteihin, kuin kaikkiin muihinkin kolmannen vuoden syksyn tentteihin on voinut vastata myös englanniksi. Tuo optio helpottaa ulkomaalaisen opiskelijan elämää jonkin verran. Toisaalta, viroksi vastatusta tentistä ja sen läpäisemisestä voi syystäkin olla ylpeä. Patofysiologian praktikumeissa kukin opiskelija pitää esitelmän tai pari. Myös nämä voi onneksi suorittaa englanninkielellä.

Ai niin, jäi mainitsematta, että jos ei pientä kiirettä ota huomioon, on patofysiologian opiskelu varsin mielenkiintoista. Parin vuoden anatomian, fysiologian, mikrobiologian, immunologian, biokemian ja biologian opiskelun jälkeen pääsee vihdoinkin hyödyntämään tiedon osasia suurempina asiakokonaisuuksina. Patofysiologia on integroiva aine ja on patoanatomian kanssa pohjana kaikille kliinisille aineille. Patofysiologian ymmärtämisestä on suoraan hyötyä tautien tunnistamisessa ja parantamisessa. Suurimmassa osassa sisätautien kirjoista jokaista sairautta käsittelevä kappale alkaa patofysiologian selvittämisellä.

Patoanatomia on taas suoraa jatketta anatomialle ja histologialle. Nyt ei opiskella enää ihmisten osien nimiä ja rakenteita, vaan eri tautien aiheuttamia rakennemuutoksia ihmisen osissa ja rakenteissa. Todellisuudessa aika moni kuitenkin vielä tässä vaiheessa joutuu opiskelemaan myös ihmisten osien nimiä ja rakenteita. 🙂 Kaikki joutuvat niitä tässä vaiheessa ainakin kertailemaan. Opiskelu tapahtuu sekä mikroskooppisesti okulaarien kuvat silmänympäryksissä tai makroskooppisesti luokkahuoneen perältä tarkentamalla. Patoanatomian opiskelu on rakenteeltaan samanlaista kuin patofysiologian: pieniä tenttejä kerran parissa viikossa ja muutama suurempi tentti lukukauden aikana. Patoanatomien kurssilla pääsee tai joutuu ensimmäisen kerran vastaaman suullisesti. Patoanatomisista preparaateista pitää osata nimetä sairaus ja jotain sen aiheuttamista rakennemuutoksista opettajan esittäessä tarkentavia kysymyksiä. Kuulostaa pelottavalta, mutta voi toisaalta olla paras mahdollinen tilaisuus asioiden sisäistämiselle. Valitettavasti näiden suullisten tenttien vaatimustaso eroaa melko paljon ryhmän opetuksesta vastaavasta opettajasta. Tosin se, että sattuu vaativan opettajan ryhmään, ei pitkällä tähtäimellä ole koskaan huono asia. Lisäksi lukukauden aikana on muutama kirjallinen tentti. Patoanatomian opiskelu sisältää yllättävän paljon termien opiskelua. Vielä tässä vaiheessa ilman asiayhteyttä olevien termien oppiminen, ja ennen kaikkea muistaminen vaatii paljon kärsivällisyyttä. Tärkeintä on aloittaa patoanatomian opiskelu heti syksyn alussa tosissaan. Näin saa pelattua itselleen aikaa muiden aineiden opiskelua, ja mikä tärkeintä, myös vapaa-aikaa varten.

Patoanatomia on anatomian lisäksi aine, jonka takia jotkut epäonniset suomalaiset ovat joutuneet ottamaan välivuoden. Varsin suuren määrän tietoa ja muistia vaativa lopputentti on tammikuun alussa. Se on kolmella yrityskerralla saatava suoritettua ennen kevätlukukauden alkua. Tähän on siis aikaa vain vajaa pari kuukautta. Ja niin kuin edellä mainituista asioista voi päätellä, on tuossa vaiheessa oppimiskyky jo väsymyksen takia hieman laantunut. Patoanatomian loppukokeen läpäiseminen ensimmäisellä tai toisella yrityskerralla onnistuu kuitenkin noin 80-90 prosentilla meikäläisistä. Siihen tarvitaan paljon motivaatiota ja kykyä organisoida ja priorisoida syksyn ajankäyttöä kriittisiin aiheisiin. Paljon apua on myös siitä, että kahden ensimmäisen vuoden aikana on ollut koulussa sekä fyysisesti että henkisesti läsnä ja vähän perehtynyt preklinikan perustieteisiin. Tietysti on tuurilla myös oma osansa.