Cursus I

Kesken

 

Cursus II

kesken

 

Cursus III – Syksy

Kolmosen Syksy. Tätä on odotettu pelonsekaisella kunnioituksella lääkisuran ensi hetkistä lähtien. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että vaikka kolmosen syksyllä jaksetaan edelleen nuorempia opiskelijoita pelotella – kaikella rakkaudella tietenkin – kyseinen lukukausi on vuosien varrella muuttunut monelta osin mainettaan paremmaksi. Alku käynnistyykin verrattain rauhallisesti ja melkein huomaamatta ensimmäinen kuukausi on jo ohi ilman yhtäkään hermoromahdusta. Pidemmälle syksyyn edettäessä tahti alkaa kuitenkin kiihtyä, kun lukukauden suurimmat kurssit patoanatomia, patofysiologia ja farmakologia ottavat kunnolla tuulta alleen. Ja ettei tekeminen kesken loppuisi, sivussa päästään opiskelemaan myös työ- ja ympäristöterveyttä sekä vuorovaikutustaitoja.

Heti alkusyksystä on aika kaivaa ykkösen syksystä tutut latinan deklinaatiot muistin perukoilta farmakologian reseptejä varten. Vanhoja oppeja tulee muutenkin kerrattua moneen otteeseen (mitä ne COX-entsyymit taas tekivätkään..?), kun edetään syvemmälle farmakologian saloihin. Sääntöihin suurella intohimolla suhtautuva opettaja jakaa opiskelijoiden mielipiteet, mutta kurssin hyödyllisyydestä (ja työläydestä) kaikki lienevät yhtä mieltä. Tähän kannattaa panostaa alusta alkaen, sillä lääkeaineröykkiöitä vaikutusmekanismeineen, indikaatioineen ja sivuvaikutuksineen ei yhdessä illassa opetella.

Kun kaksi vuotta on opeteltu, miten kudokset ja elimet toimivat kaiken ollessa hyvin, niin patoanatomiassa ja patofysiologiassa vihdoin nähdään, miten monella tavalla asiat voivat mennä pieleen. Nämä kurssit, vaikka laajoja ja melko työläitä ovatkin, tukevat monessa kohdassa toisiaan ja aiemmin histologiassa, anatomiassa ja fysiologiassa opitut asiat kertautuvat ja alkavat saada aivan uusia merkityksiä. Uutta asiaa tulee välillä hengästyttävään tahtiin, mutta pääsääntöisesti se on kiinnostavaa ja olennaista. Syksyn aikana osaaminen eteneekin isoin harppauksin ja jos joululomalla jaksaa vielä amanuenssina työskennellä, saa huomata osaavansa jo yhtä sun toista ja olo on melkein kuin lääkärillä.