Cursus III – Kevät

Syksyn pyörityksestä kun on selvitty, edessä on kevät ja sen myötä kauan odotettu klinikka. Heti alkuun päästään ansaitusti juhlistamaan preklinikan loppumista kandiaisten merkeissä. Tuoreena lääketieteen kandidaattina opinnot ovatkin yhtäkkiä jo pitkällä ja lääkärin työn voi melkein nähdä siintämässä horisontissa. Biomeedikumin liiankin tutuiksi käyneille luokkahuoneille saa vihdoin heittää hyvästit, kun on aika siirtyä sairaalan puolelle jatkamaan opintoja. Lääkiskin tuntuu ihan uudella tavalla Lääkikseltä, kun päivät kuljetaan Kliinikumin käytävillä valkotakit päällä ja uudet huolella valitut stetoskoopit taskussa, ja kuvaan astuvat vihdoin myös ihan oikeat potilaat.

Kevään aikana opitaan perusteita sisätaudeista, kirurgiasta ja traumatologiasta, urheilu- ja laboratoriolääketieteestä, sekä radiologiasta. Opettajat ovat pääsääntöisesti alastaan innostuneita asiantuntijoita, joita on ilo kuunnella. Vaikka kussakin aineessa ehditään vasta raapaista pintaa, on motivoivaa päästä ensimmäistä kertaa tarkastelemaan asioita ensisijaisesti kliinisestä näkökulmasta ja kehittämään diagnostista ajattelua. Sanalla sanoen, potilaita alkaa vähitellen katsoa lääkärin silmin. Syksyn ajan vähemmällä huomiolla ollut viron kieli alkaa sekin luistaa sujuvammin, kun potilaita jututetaan harva se päivä.

Farmakologia jatkuu ohessa entiseen tapaan, mutta muuten opiskelu on tahdiltaan mukavan rauhallista ja koulupäivät pääsääntöisesti ilahduttavan lyhyitä. Aikanaan preklinikassa jopa kymmentuntisiksi venyneet päivät tuntuvat enää kaukaiselta muistolta. Syksyn selviytymistaistelun jälkeen voikin taas hyvällä omallatunnolla viettää aikaa kavereiden kanssa ja yksi jos toinenkin aloittaa uuden harrastuksen täyttämään sitä tyhjää aikablokkia, joka ei enää kulukaan prakseissa istumiseen tai loputtomien luentoslaidien tavaamiseen. Tarton tahtiin tottuneella meinaa suorastaan mennä pasmat sekaisin, kun kurssin päätteeksi ei välttämättä olekaan tenttiä. Pienenä sudenkuoppana tämän uuden autuaan vapauden keskellä onkin houkutus jättää lukemisen aloitus aina vaan tuonnemmaksi ja tuonnemmaksi, kun pakkoa ja painetta ei enää ole. Koska ehtiihän sitä myöhemminkin… Kunnes yhtäkkiä eksamit odottavat jo nurkan takana ja kertauskysymyslistoja katsellessa alkaakin vähän kylmätä. Siitäkin huolimatta kolmosen keväästä kannattaa nauttia, kun siihen kerran on mahdollisuus. Kyllä sinne pääsemiseksi on töitä tehtykin.

 

Kirjoittaja: Tuula

 

Cursus IV

Neljäs vuosi pitää sisällään isot puoli vuotta käsittävät kirurgian ja sisätautien kurssit, sekä joukon pienempiä kursseja, kuten silmätaudit, syöpätaudit, anestesiologia ja genetiikka. Tämän johdosta koulupäivät venyvät joskus pitkiksikin, mutta ovat sitäkin mielenkiintoisempia.

 

Kirurgian kurssilla kierretään läpi ortopedia/traumatologia, yleiskirurgia, lasten kirurgia, urologia ja verisuonikirurgia. Jaksoilla joutuu pitämään pieniä esitelmiä, mutta mitään isompaa työtä tehtäväksi ei tule. Kurssin lopuksi on esseekysymyksiä käsittävä koe, jonka pääsee kyllä läpi perusasiat osaamalla, mutta lukea kannattaa kumminkin. Monen asian osaamisesta on myös apua sisätautikurssilla, joka yleensä on ollut englanninkielisillä ryhmillä kevätlukukaudella kirurgian jälkeen. Kurssilla kulutetaan monen mielestä joskus vähän liikaakin aikaa erilaisten leikkausmetodien yms. läpikäymiseen, joka on toki vähemmän hyödyllistä yleislääkärille, mutta kyseisiä asioita ei kuitenkaan onneksi kokeissa kysytä. Pääpaino on oireissa, diagnostiikassa ja siinä tuleeko kyseisessä tilanteessa operatiivinen hoito ylipäätään kyseeseen vai ei.

 

Sisätautien kurssi onkin sitten lääkiksen isoin kurssin kattaen 27 opintopistettä! Tuohon kurssiin kuuluvat syklit reumatologiasta, endokrinologiasta, nefrologiasta, kardiologiasta, hematologiasta, infektiotaudeista, laboratoriolääketieteestä, keuhkotaudeista ja gastroenterologiasta. Kaikkien syklien jälkeen jää vähän olo, että asiat piti käydä liian kiireellä läpi ja aikaa olisi pitänyt olla enemmän, mutta kokonaisuudessaan kurssi on siellä syvimmässä lääketieteen ytimessä ja kaiken kaikkiaan varsin mielenkiintoinen. Tämä kurssi, jos joku kannattaa ottaa tosissaan A) koska loppukoe on iso eikä ihan helpoimmasta päästä ja B) koska näitä asioita tarvitset jokapäiväisessä lääkärintyössä. Ainakin allekirjoittaneen mielestä kurssinvetäjät ovat pääosin varsin mukavia ja opetusmyönteisiä. Sisätautikurssilla tehdään myöskin yksi iso kirjallinen työ ”haiguslugu” eli jonkin sortin sairauskertomus, johon haastatellaan ja tutkitaan oma potilas ja etsitään kirjallisuudesta tietoa kyseessä olevasta sairaudesta ja sen hoidosta. Sen tekemiseen kannattaa varata hyvin aikaa. Voit itse valita, minkä erikoisalan potilaasta tehtävän teet. Tästä tehtävästä saa myös pisteitä loppukoetta varten, joten sekin mielessä pitäen kannattaa urakkaan panostaa. Sisätaudeista on kurssin lopuksi kaikki edellä mainitut osa-alueet kattava monivalintakoe, joka ei ole ihan niin helppo kuin termi ”monivalintakoe” antaa ehkä ymmärtää vaan ainakin hyvän arvosanan saaminen vaatii suhteellisen monta kirjastossa vietettyä aamua, päivää, iltaa ja ylisuoriutujat lukevat kotona vielä vähän yölläkin.

 

Silmätautien kurssilla teoriaopetus hoidetaan varsin mallikkaasti, mutta käytännön potilaan tutkiminen jää harmittavan vähälle. Kurssi on pieni, mutta tulevaa tk-työtä ajatellen varsin tarpeellinen, joten suosittelen perehtymään ainakin siihen, mitkä oireet ja löydökset silmästatusta tehdessä ovat ns. vaaran merkkejä ja milloin kannattaa kilauttaa silmälääkärikollegalle.

 

Genetiikan kurssilla perehdytään sairauksien periytymiseen, syntymekanismeihin jne. Lisäksi tehdään muutama labratyö.  Kurssin aikana saattaa hyvinkin syntyä kuva, ettei kurssikokeesta tule koskaan pääsemään läpi, mutta asioiden näennäinen monimutkaisuus on onneksi vain harhaa ja koekysymykset varsin inhimillisiä ja lempeästi arvosteltuja. Kurssimateriaali on kuitenkin huomattavasti ymmärrettävämpää, jos viitsii osallistua luennoille, joissa se on käyty läpi. Kylmiltään slaideja läpikäydessä koetta varten, saattaa pienoinen hiki nousta otsalle.

 

Onkologian kurssilla opitaan syöpähoidon perusperiaatteet (leikkaus- sytostaatti- ja sädehoito) ja syvennytään joihinkin tärkeimpiin syöpätyyppeihin. Kurssin lopuksi on helpohko monivalintakoe, josta pääsee läpi, jos opiskelee onkologian klinikan tarjoaman ohuen opuksen läpi.

 

Anestesiologian kurssilla opetellaan kriittisesti sairaan potilaan hoidon perusperiaatteita ja tulkitsemaan mm. verikaasuanalyyseja ja laskemaan potilaiden neste/elektrolyyttitarpeita. Lisäksi käydään läpi leikkauspotilaiden hoitoa/esivalmisteluita jne. Kurssi on varsin kevyt ja mukava. Lopuksi on koe, jossa täytyy laskea nestetarvetta, tulkita verikaasuanalyysin tuloksia jne.

 

JEE EKA KANDIKESÄ JA TYÖT VUODEOSASTOLLA!!! Neljännen vuoden jälkeen pääset ihan oikeisiin lääkärintöihin vuodeosastolle sairaalaan tai terveyskeskukseen. Jokaista jännittää, mutta jokainen selviää tästäkin haasteesta!

 

Cursus V

Vitosvuosi oli ainakin allekirjoittaneen suosikkivuosi lääkiksen aikana! Koko vuosi koostuu lyhyistä kursseista, jotka ovat pääasiassa oikein hyvin järjestettyjä. Kunkin kurssin jälkeen on oma loppukokeensa.

 

Gynekologian kurssi on teorian puolelta todella hyvin järjestetty ja materiaalit ovat hyvät. Lisäksi opettajat ovat varsin mukavia ja avuliaita. Läpi käydään yleisimpiä naistentauteja ja ehkäisyyn liittyviä asioita. Lisäksi opetellaan normaalin ja epänormaalin raskauden ja synnytyksen kulkua ja hoitamista. Ainoa miinus koko kurssissa on potilaskontaktien vähyys. Toki erikoisalan luonne huomioon ottaen on ymmärrettävää, ettei tutkimushuoneeseen voikaan pölähtää yhdeksää opiskelijaa yhtä aikaa. Gynekologisen tutkimuksen tekemistä opetellaan lähinnä mallinukeilla. Synnytyksiä ja sektioita pääsee kyllä katsomaan, jos sopii asiasta lääkäreiden ja kätilöiden kanssa etukäteen. Asiaa tällä kurssilla käydään läpi paljon, joten suosittelen lukemaan kunkin päivän materiaalin etukäteen kotona. Se helpottaa kokeeseen opiskelua kummasti ja tunneilla pysyy paremmin mukana!

 

Neurologian kurssi on varsin mielenkiintoinen ja erikoisalan haastavuus avautuu aivan uudella tavalla. Jos neurologiaa haluaa oikeasti osata, on asiaan panostettava myös kotona. Hermoratojen ja asioiden monimutkaisten yhteyksien oivaltaminen vaatii aikaa ja pohtimista, ja suosittelisinkin oman kirjan hankkimista kurssia ja tulevaisuutta varten. Oman ja kurssikavereiden kokemusten mukaan neurologia on ehkä vitosvuoden haastavin kurssi. Neurologiassa kirjoitellaan myöskin ”haiguslugu” omasta potilaasta. Loppukoe on ollut perinteisesti kahdesta kysymyksestä koostuva suullinen koe, jonka kysymykset tulevat suoraan kurssille tarjotuista kertauskysymyksistä.

 

KNK-kurssin kohdalla jää käytännön opetus taas harmittavan vähälle. Kurssilla käydään kuitenkin läpi monia yleislääkärille tärkeitä asioita, joten korvat kurkkua enemmän auki kurssin aikana!

 

Lastentaudit on suhteellisen iso ja tiivis kurssi, jossa käydään läpi yleisiä ja vähemmän yleisiä lastentauteja. Iso osa kurssia on kuitenkin myös lasten normaalin kasvun ja kehityksen opettelua. Kokeeseen kuuluu kirjallisen osuuden lisäksi käytännön osuus, jossa pitää tutkia oma lapsipotilas. Tällä kurssilla edetään varsin nopeaa tahtia, joten jälleen kerran suosittelen käymään materiaalia läpi jo ennen koetta. Monesti ennen tuntia tulee jo tehdä Moodlessa pieni monivalintatesti, jolla testataan, onko asiat luettu etukäteen.

 

Oikeuslääketieteen kurssi on mukava, kiva pikkukurssi, jolta yksi (ehkä ainoakin) mukaan otettava asia on vammojen kuvaileminen. Päivystyksessä joutuu yllättävän usein kuvailemaan, minkälaisia vammoja löysit ja mistä, joten kurssilla kannattaa oikeasti jättää mieleen, ettei epikriisin kuvaus ”mustelma reidessä” palvele sen kummemmin poliisia kuin pahoinpitelyn uhrin oikeusturvaakaan. Itsessään kurssi on varsin leppoinen ja stressivapaa.

 

Ihotautikurssi onkin haastavuudessa oma lukunsa, lähinnä johtuen yksinkertaisesti siitä faktasta että useimmat ihotaudit nyt vain näyttäytyvät punoittavana ihottumana, jota aika usein hoidetaan kortisonilla. Ja usein ne kutisevat. Eli erotusdiagnostisia haasteita on luvassa. Kokeessa ei onneksi tarvitse kuvasta tai ihmisestä mitään tunnistaa vaan vastata tuttuihin ja turvallisiin esseekysymyksiin iho- ja sukupuolitaudeista.

 

Kliinisen radiologian kurssilla käydään läpi uudestaan samat asiat kuin kolmannen vuoden radiologian kurssilla. Sen pituinen se.

 

Perhelääketieteen kurssilla käydään läpi yleisimpiä yleislääkärin vastaanotolla kohdattavia ongelmia ja mietitään teemoja kuten monisairaan potilaan- ja elämän loppuvaiheen hoitoa. Sinänsä aiheet ovat varsin tärkeitä, mutta monen mielestä kutakin aihetta päästään raapaisemaan vain turhan pintapuolisesti. Sinänsä kurssi on melko kevyt ja maalaisjärjellä pärjää pitkälle.

 

Psykiatria onkin sitten aivan oma maailmansa, mutta ei huono sellainen ollenkaan. Monet kurssinvetäjät ovat varsin hyviä ja potilaskohtaamiset mielenkiintoisia. Jokainen pääsee haastattelemaan potilaita itse. Kurssin jälkeen osaat pääpiirteet yleisimmistä psykiatrisista sairauksista ja niiden hoidosta. Tällä kurssilla tehdään myöskin muutamia esitelmiä. Kurssilla on myös oma osuutensa kliinisestä psykologiasta, joka on varsin mielenkiintoista sekin!  Kliinisestä psykologiasta ja varsinaisesta psykiatriasta on kummastakin oma kokeensa kurssin aikana.

 

Viidennen vuosikurssin pakollinen kummallisuus on ”health care management”. Kansainväliselle ryhmälle kurssiin oli yritetty tuoda kansainvälistä otetta, jottei aika kuluisi Viron terveydenhuoltojärjestelmän läpikäymiseen ottaen huomioon, että suurin osa opiskelijoista kuitenkin sijoittuu töihin muualle maailmaan. Tällä kurssilla tehdään myös useampia esitelmiä ja ryhmätöitä. Hauskaa kurssilla ei varsinaisesti ole.

 

Vuoteen kuuluu myös pieni kuntoutukseen liittyvä kurssi. Se muistuttaa läheisesti kolmannen vuoden urheilulääketieteen kurssia.

 

Kliinisen farmakologian kurssi on todella hyödyllinen, mutta aivan liian pieni kurssi. Tässä vaiheessa, kun lääkkeistä ja sairauksien hoidosta jo ymmärtää jotain, olisi mukava syventyä farmakologiaan enemmänkin (toisinkuin kolmantena vuonna tuntui), mutta nyt aikaa on vain pari viikkoa. Kurssilla käydään siis läpi pieniä lääkehoidon kokonaisuuksia, kuten esim. vanhusten lääkehoidon erityispiirteet. Kurssikokeesta pääsee läpi, kun lukee seminaarimateriaalit läpi ja muistaa, millaisia tehtäviä seminaareissa tehtiin.

 

Akuuttilääketieteen- ja tehohoidon kurssi on hyvin järjestetty ja antoisa. Siellä käydään läpi todella tärkeitä asioita, kuten elvytys, rytmihäiriöiden hoito, shokkityypit ja niiden hoito yms. asioita, jotka haluat osata ennekuin suuntaat harkkavuodelle!

 

JEE KESÄ JA HARKKAVUOSI ALKAA!!!

 

Kirjoittaja: Niina